Musiikki on ollut mulle aina tarinoita. Mä löydän jokaisesta kappaleesta jonkinlaisen tairinan tai kuvittelen sellaisen ja se on ihan parasta. Mä olen meidän perheen keskimmäinen joten minulla on 2 vuotta vanhempi isoveli. Hänen kautta aloin kuuntelemaan suomi räppiä joskus aikoinaan. Sitten kun idols alkion löytää sitä omaa musiikki makua ja sain enimäisiä lempi artisteja. Mun on varmaan pakko sanoa tähän väliin mä en ole koskaan ''fanittanut'' ketään ennen viime vuotta mutta mä palaan siihen myöhemmin. Mutta siis mä rakastin idolsia ja varsinkin kun Antti Tuisku oli siellä vuonna 2003 mä olin ihan rakastunut häneen. Ja Anna Adreu oli toinen idoli jollain tavalla vaikka en koskaan ole siis ''fanittanut'' ketään ( Sana fani särähtää hirman mun korviin). Me olemme perheeni kanssa kuljettu aikoinaan Pohjanmaalla kesäisin. Matkaa oli sen 5 tuntia niin siinä saatiin kuunnella kokonainen levy jos toinenkin. Ja niistä kesistä muistan sen kun istun vanhan mersun takakontissa ja selkä meno suuntaan. Muista monet Yö yhtyeen nostalgiset kappaleet joita laulelin.
Meillä kotona on ollu sähkö piano niin kauan kun muistan ja se on edellen tallessa. En koskaan oppinut soittamaan kun vain ukkon nooan. Mutta kun olin 4 luokalla aloitin viulun soiton. Kävin kerran viikossa tunneilla mutta kyllästyin kun ikää tuli lisää ja en koskaan oppinut nuotteja ne ei vät vain mennyt mun jakeluun. Ylä asteella vielä seiskalla kävin tunneille viulu tunneilla mutta lopetin sitten. Viulu on edelleen tallessa ja soittelen sitä välillä. Ja piano josta puhuin olen nyt aloittanut itsenäisen opettelun. Mä rakastan laulamista vaikka en osaa laulaa mutta tarviiko sitä kaikkea osatakkaan mä laulelen omaksi ilokseni kotona kun olen yksin. Mä olen sellainen ihminen että voin mennä baariin vain kuuntele maan musiikkia ilman alkoholin nauttimista. Mä en aina tarvitse alkoholia että olisi hauskaa. Huomasin viimeisimmän baari keikan aikana että en halua olla humalassa kun olen jollain keikalla. Muutaman saatan ottaa mutta en enempää.
En ole varma, mutta muutama vuosi sitten kuuntelin ekan kerra tätä jätkän bändiä nimeltään Elias Kasinen & Päivän sankarit. Mä pääsin näkemään nämä livenä viime sykynä. Oli kyllä näkemisen arvoinen keikka. Taisin silloin itkee ekan kerran keikalla. Kappaleet Elämä luppa mulle, irti ja aina minä jään sai tuntet pintaan. Kun tapasin Eliaksen viikkoo myöhemmin niin kerron hänelle tästä itku kohtauseksta. Ja Elias on antanut minulle todella paljon innostusta kirjoittaa omia kappaleita, Näimme Eliaksen viime lauantain 29.4 kun olimmen jälleen keikalla. Mä muistan sen pienen paniikin kun halusin sano hänelle sen että hän on saanut minuta niiostumaan kirjottamisensta. Kaikki hyvin sani suun avattua ja kerron sen hänelle. Ja mulle tuli niin hyvä tunne siitä kun voi kiittä jotain ihmistä jos tämä on auttanut jollainta tavalla. Ja se että Elisa sanoi että hän on otettu kun kertoin tämän asian hänelle. Ja muutaman vinkin hän myös antoi.
Tuo hetki on yksi syy sille miksi käymme keikolla. Jos joku bändi/artisti on auttanut jollain tavalla niin mä haluan kerto sen tälle henkilökohtaisesti muutaman kerran kun olen päässyt tapaamaan jotain sellaista ihmistä, se tunne mun sisälle on niin voimakas että siinä tulee sellainen tunne että hei toi on vaikuttaut mun elämään aika suurella tavaalla. Ja toikin on sellainen asia jota ei moni ymmärrä.
Mutta bändi joka vaikuttaa myös mun elämään tällä hetkellä on Roope Salminen & Koirat. Vuosi sitten Elisa soitti mulle että lähdenkö katsomaan koira Lohja Ranta jameille. Ja olin tuohon mennessä jo aika rakastunut kyseiseen bändiin. Silloin heidän kappale Tähdet kohdallaan teki minuun vaikutuksen. Nyt vuosi tuon puhelun jälkeen olemme käyty 4 keikalla. Se ei ole paljon mutta meille jokainen on todella tärkeä kokemus. Yli voimaisesti paras keikka on ollut Tavastia 1.4.2017. Mutta 31.3.2017 Koirat oli Lohja Monacossa ja silloin pääsin juttelemaan pikaisesti mun henkoht lempi jäsenelle koirien kitaristille. Joskus silloin kesällä -16 en koskaan uskonut että uskallan sanoo kellekään artistille mitään mutta mä tein sen. Hauskinta tässä on se etten muista mitä hän sanoi. Mutta mä kehuin sen vlogeja jotka on kyllä parhaita. Ja Roope ja Koira on se joka on auttanu mua tajuamaan niin monta asiaa. Ja lempi kappale on juuri julkaistu Tanssi se ulos!! Sillon kun Elisa kertoi tästä bändisä en innostunut oikeastaan sillon vielä. Mutta kun erosin koulusta ja selasin spotufytä löysin kappaleen Tähde kohdallaan. Se antoi sellasta voimaa jatkaa elämässä eteenpäin. Ja ymmärsin että koulusta eroaminen oli paras päätös pitkään aikaan. Se mikä siihen johtoi on sitten toinen tarina. Mä olin kyllä kuullut tuon kappaleen aikaisemmin mutta se ei kolahtanut vielä sillon. Muistan sen päivän ikuisesti kun Elisa soitti minulle ja pyysi minut mukaan Lohjan rantajameille. Olin ihan fiiliksissä että pääsen näkemään livenä bändin jolla on mulle niin suuri merkitys. Ja silloin en todellakaan tiennyt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti